Puikoille valikoitui automaattisesti tulevaa Täydellistä Mekkoa varten ajattelemani pitsihuivi tai -jakku, jonka langaksi olin valinnut varastostani löytyvät kaksi kerää Novitan virkkauslankaa, koska ne ovat Mekkoa ajatellen niin täydellisen värisiä. En tiennyt vielä yhtään mitä teen, mutta mallin on pakko olla suhteellisen nopea ja helppo, että ehtisin saada sen valmiiksi. Sen takia en halunnut missään tapauksessa kutoa suosituksen mukaisilla 2,5 mm:n puikoilla, joten lähdin ensimmäisenä kokeilemaan kuinka suurilla puikoilla Virkkauslankaa olisi ylipäätään mahdollista kutoa. Kokeilu 4 mm:n bambupuikoilla oli aika tuskaa, lanka ei luistanut bambupinnalla yhtään ja puikot olivat liian isot. Kokeilin myös yhtä ajattelemaani mallineuletta, mutta kovalla langalla oli mahdotonta kutoa kolmea nurin yhteen.Tuskastuin heti kättelyssä niin paljon että siirryin suoraan selaamaan Ravelryssä ohuella langalla toteutettuja pitsihuiveja. Sieltä löytyikin sitten malli, joka oli paitsi ilmainen ja kaunis, myös todella helpon ja nopean kuuloinen: Meandering Vines Shawl.
Koska kokeilutilkkuuni oli tullut todella ruma aloitusreuna, opettelin varsinaista työtä varten Virolaisia pitsihuiveja -kirjan avulla luomaan silmukat neuloen. Voi pojat se olikin tuolla kovalla puuvillalangalla vaikeaa! Mutta reunasta tuli kaunis ja pääsin työssä nopeasti vauhtiin. Valitsin puikoiksi 3,5 mm bambupyöröt ja ne tuntuivat ihme kyllä nappivalinnalta, kunhan kutoo riittävän löyhää. Pitsipinnasta tulee todella kaunista, puikkokoko näyttää sopivan lankaan ja malliin ja lanka taas sopii puikkoihin ja malliin! Mallikerta on niin helppokin, että tätä kutoo äkkiä.
Mutta sitten tuli se mutta. Loin silmukat perjantaina, ja lauantaina ihmettelin kun kurkussa oli aamupäivällä "hiekkaa", jotain ylimääräistä koko ajan. Illalla yhdestä hampaasta lohkesi paikka ja ajattelin että "hiekka" liittyi jotenkin siihen. Mutta vaiva jatkui ja jatkui. Sunnuntai-iltana aloin viimein kääntää epäilevän katseen Virkkauslankakerään. Olin jo jonkun aikaa nyppinyt kutimesta välillä pieniä tummia nöyhtähippusia pois, mutta olin kuvittelin niiden tulevan jostain meidän lattialta (meillä on -kröhöm- pölyä välillä täällä joskus vähäsen...), mutta kummallinen äkillinen jatkuva hiekkakurkku ei mennyt enää ihan pölyn piikkiin. Sieltähän se syy sitten löytyi kun kaivoi: Virkkauslankakerä on täynnä jotain toista kuitua, joka karvaa ja pistelee nyt minun kurkussani! Ilman tuota karvastelua en olisi hippuja huomannut - kun kerää penkoo, niitä ei niin taajassa ole, vaan niitä pitää ihan etsimällä etsiä ja ainoa isompi löytämäni hippunen oli kirkkaan turkoosi noin sentin mittainen pätkä vahvaa kuitua, näytti ihan muuten virkkauslangan itsensä pätkältä. Mutta kun oireet ovat nyt poistuneet kun testimielessä en ole päivään tuohon lankaan koskenut, on pakko uskoa että siitä karvas kurkku tuli.
Mutta. MITÄ IHMETTÄ TEEN TUON KERÄN KANSSA? Osaako kukaan oikeasti neuvoa? Onko mitään hyötyä tehdä Novitalle valitusta, kun kerä on varmaan tosi vanha (vyöte on vanhanmallinen ja ostosta on aikaa liki vuosi)? Onko ylipäätään mahdollista että noin vähäinen määrä jotain toista kuitua langan seassa voi kutittaa noin pahoin kurkkua? Ja se tärkein: millä ihmeellä saan tuon kerän puhtaaksi?
Voihan ***kele.
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: lohtutyönä laitoin puikoille viimeisen kappaleen nyt jo yli vuoden kesken olleesta villatakista, siitä petroolinsinisestä Ainosta. Mikä nautinto! En muistanut ollenkaan kuinka ihana tuota on kutoa. <3 Löyhäkierteinen pehmeä täysvillalanka hyväilee sormia, helmineule tuntuu hyvältä ja silmukat soljuvat kuin itsekseen isoilla puikoilla. :)
Ja tulihan tässä yksi aivan uskomaton iloinen Ei-Voi-Olla-Totta -juttu: voitin arvonnassa! Ekaa kertaa elämässäni pääpalkinnon! PäiviH Tanssivat Puikot -blogista järjesti arvonnan ja minä voitin pääpalkintona olleen Neulekirjan! Ihana kirja kolahti tänään postilaatikkoon, ja pakko se oli uskoa, että minä voitin. Upeita kuvia siinä kirjassa. Taskutsi-paidat, Fine van Brooklyn -sukat ja Myrtti-lapaset alkoivat houkuttaa... Ja mielessä soi runo ken söi Kesävoin.
Minä kyllä varmaan soittaisin Novitalle, eihän sillä ole mitään merkitystä koska olet lankasi ostanut, jossain pikkukaupoissa nuo kerät voivat viipyä hyllyllä pidempäänkin. Ja mitä tulee tuohon oireeseesi. Olen terveydenhoitajan pallilla hoitanut erästä rouvaa sitkeän allergiaoireen takia (tai pääoire oli verenpaine, mutta samalla pohdimme tätä silmien kirvelyä ja kurkun karheutta). Eräänä päivänä tuli puheeksi hänen kaunis neulehuivi ja paljastui, että hän neuloo joka ilta televisiota katsoessaan jopa tunteja. Muistin heti ystäväni joka on allerginen vihreälle "värille" eli jollekin aineelle jota sen värjäykseen käytetään, ei voi käyttää mitään vihreää. Ja niin paljastui myös, että ko. rouva oli ostanut valtavan määrän vihreää lankaa ja neuloi siitä jotain isoa saalia tms. En tiedä helpottuiko oireet lopulta, koska siirryin itse muihin tehtäviin. Mutta syy-yhteys oli selvä ja rouvastakin aika jolloin oireet imeni liittyi langan ostamiseen aikoihin. Kannattaa tarkkailla tilannetta myös omalla kohdallasi, itselläni joidenkin lankojen neulominen aiheuttaa silmien kirvelyä. Mutta ilman muuta soitto Novitalle, langassa on selvästi virhe. Niin monta kerää olen ko. lankaa käyttänyt, eikä ole koskaan ollut vikaa, vain tasalaatuista virkkauslankaa vain.
VastaaPoistaTee reklamaatio Novitalle varsinkin, jos vyöte on vielä säilössä. Toivottavasti oireesi helpottaa :)
VastaaPoista